Julkinen lähiliikenne ilmaiseksi, asumiskustannukset alas

Kasvukeskuksiin tarvittaisiin runsaasti uusia asuntoja, jotta asuntopula helpottaisi ja käytettyjen asuntojen hinnat ja vuokrat saataisiin kohtuulliselle tasolle. Uudet asunnot ovat kuitenkin niin kalliita, että vain harvalla on niihin varaa.

Vaikeaa on tehdä markkinoille kannattavasti suurta määrää jotain sellaista, mihin vain harvalla on varaa. Uudisasuntojen hinnat pitäisi siis jotenkin saada painettua tavallisen kansalaisen ulottuville, jotta yhtälö lähtisi purkautumaan.

Tiukkenevat energiatehokkuusvaatimukset ja esteettömän rullatuolilla liikkumisen vaatimus jokaisessa asunnossa kylpyhuoneita myöten tekevät sen, että uudisasuntojen rakennuskustannusten pudottaminen on kaikkea muuta kuin helppoa.

Mutta yksi merkittävä säästömahdollisuus on. Jos kaavoitusmääräysten jokaiselle asunnolle vaatima autopaikka joudutaan toteuttamaan rakentamalla taloon autohalli, kuten suurimmissa kaskukeskuksissa tilanne yleensä on, jokaisen asunnon hintaan tulee lisää vielä noin 40 000 euroa autopaikan kustannuksia. Summa tuntuu tähtitieteelliseltä. Uusien vuokra-asuntojen kuukausivuokraa nämä autopaikan tuomat kustannukset nostavat vastaavasti noin 150 eurolla.

Mutta niin kauan kuin valtaosa asukkaista suhaa töihin ja harrastuksiin omilla autoillaan, alueen nykyisten ja uusien asukkaiden autot on jonnekin saatava mahtumaan. Autopaikkavaatimus on siksi perusteltu.

Joskus autopaikka saadaan uusiinkin taloihin ratkaistua pysäköintikenttänä, mutta silloin taas menetetään muutenkin kortilla olevaa asuntotuotantoon sopivaa rakennusmaata. Uudisrakentamisesta seuraava autojen määrän kasvu alueella lisää myös ruuhkia, pidentää kaikkien matka-aikoja ja vaatii uusia ja usein erittäin kalliita tiehankkeita.

Autopaikkavaatimuksista, automäärien paisumisesta ja niiden aiheuttamista tolkuttomista kustannuksista voidaan siis päästä eroon vain, jos ihmiset saadaan käyttämään nykyistä enemmän julkista liikennettä. Ja se taas on vaikeaa niin kauan, kun matkustajamäärät eivät riitä siihen, että saataisiin aikaan hyvin toimiva tiheä poikittaisliikenneverkosto matka-aikoja lyhentämään.

Oma mielipiteeni on se, että julkista lähiliikennettä käyttäviä ei kannata veloittaa julkisen liikenteen käyttämisestä. He kun niin toimiessaan he tekevät todellisuudessa suuren palveluksen niin kaupunkisuunnittelulle kuin vihreille arvoillekin.

Nyt ruuhkat ovat täynnä henkilöautoja, joissa matkustaa keskimäärin noin puolitoista henkeä, joista lähes jokaisessa tupruttaa oma polttomoottori ja, joiden tarpeisiin liikenneväyliä laajennetaan kerta toisensa jälkeen ja joista jokaiselle täytyy vielä kaiken kukkuraksi löytyä parkkitilaa niin matkan kohteesta kuin illalla kotikulmiltakin. Touhu on valtavan kallista ja ympäristölle vahingollista.

Jokainen julkiseen liikennevälineeseen vaihtava tekee ison palveluksen muille ja säästää yhteistä rahaa. Siksi heitä ei pitäisi rahastaa, vaan kiittää ja palkita.

Kaupunkilaiset maksavat joka tapauksessa muodossa tai toisessa oman julkisen liikenteensä kustannukset. Tällä hetkellä ne maksetaan suurimmissa kaupungeissa valtaosin lipputuloilla, eli lasku on lähinnä julkisen liikenteen käyttäjien harteilla. Henkilöautojen tarpeisiin tehtävät liikenneinvestoinnit taas tulevat kaikkien veronmaksajien harteille, oli heillä omaa autoa tai ei. Minusta tämä logiikka ei ole tasapainoissa.

Mielestäni julkinen lähiliikenne kannattaisi muuttaa kokonaan ilmaiseksi. Täysin ilmainen julkinen liikenne nostaisi matkustajamääriä todella tuntuvasti. Silloin myös poikittaisliikenteen mielekäs toteuttaminen olisi mahdollista, mikä lisäisi joukkoliikenteen suhteellista etua entisestään. Kun vaihtoehtoina ovat kallis autoilu ja täysin maksuton tiheä joukkoliikenneverkko, olisi varmasti nykyistä ilmeisempää, kuinka kaupunkialueella kannattaa liikkua.

Kaikki voittaisivat, myös yksityisautoiluaan jatkavat – ruuhkien helpottamisen kautta. Ja nykyiset autopaikat riittäisivät tulevaisuudessakin, hallipaikkojen pakkorakentamisesta voitaisiin luopua ja sitä kautta tiputtaa tuo ylimääräinen 40 000 euroa uusien asuntojen hinnoista ja 150 euroa uusien asuntojen kuukausivuokrista pois.

Totta on, että verovaroista maksetun julkisen lähiliikenteen kustannukset tulisivat silloin yhtä lailla sillä matkustavien kuin itse autoilevienkin kaupunkilaisten maksettaviksi. Sikäli tilanne olisi vastaava, kuin esimerkiksi kirjastojen kanssa.  Kaikki osallistuvat kustannuksiin, mutta käyttö on vapaaehtoista. Joskin itse kullekin hyväksi. Minusta tämä olisi kuitenkin terveempi tapa rokottaa yksityisautoilijoita kuin vaikkapa raskaan tietullibyrokratian pystyttäminen.

On helppoa tyrmätä tällainen idea idioottimaisena ja hylätä se sitä edes kunnolla miettimättä. Mutta jokainen voi mielessään pohtia, että jos saisi miljoonan ihmisen talousalueen tyhjältä pöydältä suunnitella, kannattaisiko käytössä olevat rahavarat laittaa valtavan yksityisautomäärän kulkuväylien ja säilytyspaikkojen tekemiseen vai satsaisiko nimenomaan toimivaan joukkoliikenteeseen.

No vastaus on tietenkin ilmeinen. Mutta vastaväite on se, että esimerkiksi pääkaupunkiseutua ei kuitenkaan nyt päästä tyhjältä pöydältä suunnittelemaan. Se on totta, mutta pääkaupunkiseutu on kuitenkin nyt vasta vain pikkukaupunkien löyhä keskittymä verrattuna siihen selvästi väkirikkaampaan tiiviiseen urbaaniin metropoliin, joka se 30 tai 50 vuoden kuluttua tulee olemaan.

Kaupungistumiskehitys ei ole laantumassa vaan voimistumassa. 30 tai 50 vuotta vanhoista kartoista voi hakea nykyhetkeen vertailemalla tuntumaa siihen, kuinka paljon tuollaisessa ajanjaksossa ehtii tapahtua.

Jotta esimerkiksi nykyisten ja toteutumassa olevien raideliikennehankkeiden täydet hyödyt saavutetaan, on jatkoyhteyksien ylitettävä kriittinen piste, jossa joukkoliikenne muuttuu aidosti yksityisautoilua kätevämmäksi. Raideyhteyksiä on uskallettava toteuttaa kerralla niin rohkeasti, että kattava verkosto syntyy. Tämän pisteen ylitykseen perustuu esimerkiksi se, että useimmissa miljoonakaupungeissa metro on ylivoimaisesti käytetyin liikenneväline. Kertainvestointi on valtava, mutta toisaalta hyödyt koko talousalueen kehittymismahdollisuuksina olisivat myös todella mittavat.

Nyt on valittava sellainen tie, jota pystytään tulevaisuudessakin kulkemaan.  Ei siis kannata rahastaa niitä, jotka ovat osa ratkaisua.

Ja järki kannattaa ottaa käteen nyt, eikä vasta kymmenen vuoden päästä.

Linkkejä:

Kauppalehti

Talouselämä

Timo Metsola
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva

Käytämme evästeitä käyttökokemuksen parantamiseen ja tilastoimiseen. Haluan lisätietoja »Hyväksy »