Opiskelijoiden asuntopula on kuin pikkujouluajan taksijono

Joka vuosi uudet opiskelijat ryntäävät kaikki yhtä aikaa vuokra-asuntoja hakemaan kesän lähestyessä loppuaan. Uutisotsikot kauhistelevat aiempiakin vuosia pahempaa tilannetta, asuntonäytöillä jono kiemurtelee kadulle asti ja turhautuminen tilanteeseen on käsin kosketeltavaa.

On totta, että vuokra-asunnoista on pulaa, mutta se on ympärivuotinen ongelma. Loppukesän kaaos ei johdu vuokra-asuntojen tarjonnan romahtamisesta, vaan hetkellisestä hyvin jyrkästä kysyntäpiikistä. Vaikka uusien opiskelijoiden synnyttämä vuokramarkkinoiden sesonkihuippu on lyhyt, ylikysyntä on niin suuri, että epäterveitä ilmiöitä ehtii syntyä.

Viime vuosina näistä kesäsesongin ongelmista on puhuttanut eniten vuokra-asuntojen huutokauppa. Eli tilanne, jossa vuokranantaja tai vuokravälittäjä heittäytyy asuntonäytöllä meklariksi, joka koettaa huudattaa asunnosta kovimman mahdollisen vuokran.

Joskus huutokauppa on täysin avointa, joskus viattomaksi verhottua. Vuokranantaja saattaa esimerkiksi muka puolihuolimattomasti tokaista asuntohakemuksia näytöllä täyttävälle joukolle, että jos asunto tuntuu todella sopivalta, niin voihan sinne hakemuksen kulmaan laittaa tarjouksen siitä, paljonko vuokraa olisi valmis maksamaan. Ja viesti menee kyllä perille.

Itse olen sitä mieltä, että kovaakin vuokraa voi kyllä pyytää, kunhan sen tekee avoimesti ja ilmoittaa todellisen vuokrapyynnön rehellisesti etukäteen. Tai sitten tulee ilmoitukseen laittaa esimerkiksi seuraava maininta: ”Lähtövuokra on 700 euroa kuukaudessa, mutta esittelyssä pyydetään tarjouksia vuokrasta ja asunto vuokrataan eniten tarjoavalle.” Tällöin kukin asunnonhakija voi itse miettiä, haluaako tällaiseen huutokauppatilaisuuteen osallistua vai jättääkö väliin.

Usein johonkin tiettyyn asuntonäyttöön pääseminen voi vaatia vuokralaiselta esimerkiksi työvuorojen uudelleenjärjestelyä. On minusta kohtuutonta, jos vasta asunnon esittelyllä selviää, että todellisuudessa kyseinen asunto vuokrataan aivan eri vuokralla kuin mikä ilmoituksessa oli.

Toinen räikeä loppukesän ongelma ovat asuntohuijarit, jotka markkinoivat netin asuntosivustoilla kohteita, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Tarina on usein se, että vuokranantaja asuu ulkomailla, ja epätoivoista asunnonhakijaa pyydetään maksamaan takuuvuokra ulkomaiselle tilille edes asuntoa näkemättä. Oikeasti mitään vuokrattavaa asuntoa ei ole olemassakaan, ja takuuvuokra on voitu pyytää samalla tekaistulla ilmoituksella vaikka kuinka monelta hyväuskoiselta asunnonhakijalta.

Ihmisten ajattelemattomuus voi hämmästyttää. Mutta onko lopulta niin yllättävää, jos pakkoraossa oleva vuokralainen ei voi vastustaa tarjousta edullisesta hyväkuntoisesta asunnosta keskeisellä paikalla kierrettyään ensin lukuisia kalliita murjuja tulematta valituksi edes niihin?

Aiemmin asunnoista kilpailtiin myös suostumalla keski-ikäisten vuokranantajien alatyylisiin ehdotuksiin. Mutta onneksi tässä suhteessa ajat ovat muuttuneet, ja tämä ehkä kaikkein surullisin osoitus kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan aiheuttamista ongelmista on jäämässä historian hämäriin.

Kaiken kaikkiaan jokakesäisestä asuntokaaoksesta piirtyy aika synkkä kuva.

Mitä asialle sitten olisi tehtävissä? Kaiken avain on ymmärtää, että ongelman äärimmäinen kärjistyminen johtuu nimenomaan lähes kaikkien uusien opiskelijoiden yhtäaikaisesta asunnonhausta. Tilanne on sama kuin aamuyön taksijonossa pikkujouluaikaan; liikkeellä on liikaa ihmisiä yhtä aikaa, ja taksiyrittäjiltä loppuvat autot kesken. Tämän kysyntäpiikin ulkopuolella taksin saaminen on huomattavasti helpompaa.

Vuokraturva ehdotti kaksi vuotta sitten, että oppilaitosten tulisi nykyistä laajemmin porrastaa uusien oppilaiden ottamista syys- ja kevätlukukauden kesken. Ne harvat opiskelijat, jotka jo nyt saavat opintonsa tammikuussa aloittaa, löytävät vuokra-asunnon ratkaisevasti helpommin. Jos yksi iso piikki jaettaisiin kahdeksi pienimmäksi, kaikkein räikeimmät vuokra-asuntomarkkinan sesonkiongelmat ratkeaisivat kertaheitolla.

Lisäksi opintojen aloitusajankohtiin liittyvät tarpeet ovat yleisestikin muuttuneet menneistä vuosikymmenistä. Opintojen ajoituksen jaksotus palvelisi muutakin kuin asunnonhakua. Kesällä varusmiespalvelukseen astuvista suurin osa kotiutuu nykyään jo vuodenvaihteessa. Syksyn ylioppilaskirjoituksiin osallistui viime syksynä 37 000 valkolakin tavoittelijaa ja arvosanojensa korottajaa. Kevään pääsykokeissa epäonnistuneiden ei uudistuksen toteutuessa tarvitsisi enää odottaa vuotta uutta mahdollisuutta, jos he voisivat yrittää uudelleen jo puolen vuoden kuluttua. Opiskelujen aloitusmahdollisuus myös tammikuussa palvelisi siis yllättävän monia.

Silloinen opetusministeri Henna Virkkunen, silloinen asuntoministeri Jan Vapaavuori ja silloinen pääministeri Matti Vanhanen ilmoittivat kaikki julkisesti kannattavansa Vuokraturvan ehdotusta. Puuttumaan ei jäänyt kuin ehdotuksen toteutus.


Timo Metsola
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva

Käytämme evästeitä käyttökokemuksen parantamiseen ja tilastoimiseen. Haluan lisätietoja »Hyväksy »