Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten vuokra-asuntomarkkina pahasti tulehtunut

Tilanne vuokramarkkinoilla on muuttunut

Ennätyksellisen kovilla kierroksilla koko 2000-luvun käyneen asuntokaupan jäähtyminen on kääntänyt vuokra-asumisen suosion nopeaan nousuun. Samoista vuokra-asunnoista opiskelijoiden kanssa kilpailevat nyt myös hyvin toimeentulevat palkansaajat, jotka ovat myyneet oman asuntonsa, mutta eivät taktikointisyistä halua tässä markkinatilanteessa vielä uutta asuntoa ostaa.

Opiskelijoiden näkökulmasta tämä siirtymä on osittain pilannut vuokramarkkinat. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat nousevat kovan kysynnän työntämänä jyrkästi, ja opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille.

Helsingin seudun opiskelija-asuntojen jonoissa on tällä hetkellä ennätysmäärä hakijoita, ja jonoa on kaiken kokoisiin asuntoihin soluista perheasuntoihin. Vuokraturvan kautta vapaarahoitteista vuokra-asuntoa pääkaupunkiseudulta hakevia on 50 % normaalia enemmän. Espoossa Teknisen korkeakoulun opiskelijoille on jouduttu järjestämään hätämajoitusta kiltojen vierashuoneisiin. Tampereen tilanne on tiukka, ja Turun Sanomien (30.7.) mukaan Turussakin opiskelijoiden asuntohakemuksia on tullut arviolta puolet enemmän kuin viime kesänä.

Tilanne ei ole helppo suurimpien kasvukeskusten ulkopuolellakaan. Hämeenlinnassakin vain joka toiselle opiskelija-asunnonhakijalle pystytään tarjoamaan asunto (HS 25.7.), ja jopa Porissa YH-Asunnot kertoo kaikkien yksiöiden jo menneen (Uusi Aika 29.7.).

Ulkomaiset vaihto-oppilaat vasta hankalassa asemassa ovatkin. Helsingissä ja Tampereella kokeillaan järjestelmää, jossa he joutuvat maksamaan myös niiden kesäkuukausien kustannukset, joita he eivät Suomessa vietä. Helsingin Kauppakorkeakoulun opintoasiaintoimiston mukaan heidän vuokransa voivat jopa kaksinkertaistua (HS 21.7.).

Mihin tämä kaikki sitten johtaa?

Vääjäämätön johtopäätös on se, että opiskelijat tulevat jatkossa opiskelupaikkaa valitessaan ottamaan huomioon myös paikkakunnan vuokra-asuntotilanteen. Pääkaupunkiseudun ja muiden isojen kaupunkien hinnoitellessa itsensä opiskelijoiden maksukyvystä ulos, tästä saattavat hyötyä niiden paikkakuntien yliopistot, korkeakoulut ja oppilaitokset, joilla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on helposti saatavilla. Esimerkiksi Jyväskylä uskoo kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vetovoimaan (Ylen radiouutiset 17.7.). Vuokran suuruus voi ratkaista sen, voiko opiskeluun keskittyä päätoimisesti vai onko opiskelun rinnalla jaksettava käydä myös töissä. Tämä varmasti saa monen opiskelijan miettimään vaihtoehtoja toisenkin kerran.

Vuokrien jyrkkä nousu ajaa opiskelijoiden lisäksi myös muita nuoria aikuisia ja matalapalkka-aloilla työskenteleviä pohtimaan asuinpaikkakunnan mielekkyyttä. Voidaan perustellusti kysyä, voiko nykyinen tie johtaa lopulta kärjistettynä siihen, että pääkaupunkiseudun keskusalueella asuu vain hyvätuloisia ihmisiä, ja muut työntekijät matkustavat Kirkkonummi – Hyvinkää – Porvoo – sektorin ulkopuolelta sinne töihin. Tämä ei taida vastata juhlapuheissa tavoitteeksi asetettuja asumisstategioita.

Mitä olisi tehtävissä?

Tällä hetkellä opintotuen asumislisä ei ole sidottu mihinkään indeksiin, joten vuokrien noususta huolimatta etuudet ovat pysyneet paikallaan. Koska edes inflaatiokorotusta ei ole tehty, reaalisesti tämä tarkoittaa etuuksien laskeneen. Asumisen tukia korottamalla ei tietenkään haluta entisestään pönkittää vuokrien nousua, mutta toisaalta opiskelijan sietämättömäksi muodostuva asemakin tulisi huomioida.

Vuokranantajaakaan ei voida julistaa tämän tarinan konnaksi. Vapaarahoitteisen vuokra-asunnon antama keskimääräinen vuokratuotto nykyarvoille Helsingissä on Tilastokeskuksen keväällä antamien tietojen mukaan 3,2 %. On syytä muistaa, että vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista noin 2/3 on yksityishenkilöiden omistuksessa. Kun suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeiden keskimääräinen osinkotuotto on samaan aikaan ollut 5,4 % (Kauppalehti 4.8.) ja pankkitalletuksellekin voi saada tuottoa 5 %, selvää on, että vuokra-asuntojen säilyminen on vaarassa, ellei vuokra-asuntojen tuottoa saada nykyisestä nostettua.

Osittain tämän ongelman voi ratkaista, hieman ironista kyllä, asuntojen hintojen lasku. Tällöin sijoittajien laskennallinen vuokratuotto paranisi, ja omistusasuntojen ostoon kykenevät palaisivat vuokramarkkinoilta takaisin omistusasumisen puolelle. Toisaalta tämänhetkinen pelko asuntojen hintojen laskusta lisää vuokra-asuntojen myymistä, mikä osaltaan pahentaa vuokra-asuntojen kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa.

Pohjimmiltaan ongelman juuret juontavat siihen, että kasvukeskusten kaavoitus- ja asuntopolitiikka on ollut lyhytnäköistä. Tähän aiheeseen on syvennytty laajasti Kiinteistölehden numerossa 6/2008 sivuilla 38–41.

TIMO METSOLA
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva

Käytämme evästeitä käyttökokemuksen parantamiseen ja tilastoimiseen. Haluan lisätietoja »Hyväksy »