Tarpeettoman isot asunnot ovat tulevaisuuden katumaastureita

Joku ehkä muistaa, kuinka nopeasti suhtautuminen katumaastureihin viime vuosikymmenellä muuttui, kun ilmastotalkoiden ja käyttökustannusten merkitys voimistui automaailmassa. Hummerit siirtyivät hetkessä halutuimpien autojen joukosta hyljeksityimpien joukkoon.  Asuntojen osalta tämä kehitys on vasta edessä. Pitkään on oltu sitä mieltä, että asuminen on Suomessa ongelmallisen ahdasta ja asuntojen keskineliökoko on saatava kasvamaan vaikka pakolla. Mutta kun keksitään ottaa huomioon myös suomalaisten puoli miljoonaa mökkiä ja vapaa-ajan asuntoa, huomataan asumisen ja elämisen olevan meillä keskimäärin yllättävän väljää näille leveysasteille. Rakennusten energiankulutus on suurin yksittäinen haaste pohjoisen kotimaamme ilmastotalkoissa. On iso riski, että suuret asunnot, korkeat olohuoneet ja komeat huvilat ovatkin itse asiassa muuttumassa tavoitetilasta ongelmaksi.

Suomi on sitoutunut Kioton pöytäkirjan sopimusosapuolena vähentämään vuosien 2008–2012 aikana hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin päästöjä vuoden 1990 tasolle. Siinä on meillä tekemistä, ja jatkossa vaatimukset vain kiristyvät. Asuntojen osalta energiatalkoot nopeasti tiukentuvine vaatimuksineen alkoivat uusista asunnoista. Nyt ne ovat siirtymässä vanhaan asuntokantaan. Samaan aikaan energian hinta nousee ja veroraippa heiluu. Tarpeettoman iso asunto kuluttaa näillä leveysasteilla enemmän energiaa kuin vastaavalla tavalla toteutettu kooltaan juuri tarkoituksenmukainen asunto. Se myös maksaa enemmän, ja sen rakentamisen kuormitus ympäristölle on suurempi. Tätä tosiasiaa on melko mahdoton kiistää.

Tärkeää siis on, että asunto vastaa kooltaan ja toteutukseltaan todellista tilantarvetta, mutta liikaneliöitä ei energiaa haaskaamassa ja rakennuskustannuksia nostamassa ole. Kymmenhenkinen perhe tarvitsee erilaisen asunnon kuin nelihenkinen. Mutta suuri koko ei ole asunnolle enää tulevaisuudessa itseisarvo ei statussymboli, vaan todellinen tilantarve ratkaisee. Kyllä rajavartijatkin edelleen maastoautoilla erämaita halkovilla tukkiteillä liikkuvat, mutta sileällä asfaltilla kulkeva autokanta on kehittynyt nopeasti ihan toiseen suuntaa. Valtavalla katumaasturilla työmatkat kulkeva ei enää kerää ihailevia katseita ja nauti korkeaa sosiaalista statusta kuten ennen.

Kun näillä leveysasteilla asutaan, talvella on pakko lämmittää. Toisaalta eristepaksuuden loputtomalle lisäämiselle asettaa rajat se, että jo nyt kesäisin joudutaan käyttämään energiaa liian hyvin eristettyjen talojen jäähdyttämiseen, jotta ylimääräisestä lämmöstä päästään eroon. Mitä suurempia asunnot ovat, sitä enemmän lämpötilanhallintaan energiaa kuluu, suuntaan ja toiseen.

Mutta suomalaiset kuitenkin haluavat yhä vain isompia asuntoja. Vai haluavatko? Pienet omistus- ja vuokra-asunnot viedään yleensä ensimmäisenä käsistä. Kun rakennusliikkeet uusia kohteita aloittavat, pienet asunnot varataan tyypillisesti ensimmäisinä ennen kuin kuokkaa on edes ehditty maahan lyödä. Jos isoja asuntoja kerran on liian vähän ja pieniä liikaa kuten väitetään, mikä siinä on, kun kansa ei meinaa tätä ymmärtää, vaan toimii aivan nurinkurisesti?

Yksi syy saattaa olla perhekoossa tapahtuvissa muutoksissa. Helsinki ei ole koko Suomi, mutta nämä pääkaupunkimme luvut ovat aika pysäyttävät:

  • Lapsiperheiden osuus Helsingin kotitalouksista on romahtanut alle puoleen entisestä: 56 % (1960) -> 24 % (2008).
  • Sinkkutalouksien osuus Helsingin kotitalouksista on kolminkertaistunut: 17 % (1960) -> 50 % (2008).
  • Jo noin 75 % Helsingin kotitalouksista on yhden tai kahden hengen talouksia.
  • Kyseessä on kansainvälinen trendi. Myös muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa asutaan yhä enemmän yhden hengen talouksissa.
  • Helsingissä on noin 150 000 yhden hengen taloutta, mutta kun kaikki asumismuodot lasketaan yhteen, vain noin 65 000 yksiötä. Kymmentä yhden hengen taloutta kohti on siis 4,3 yksiötä, mikä selittää niistä käytävää kovaa kilpailua ja korkeita hintoja.
  • Valtakunnallisesti perhekoon pienentyminen ei ole yhtä jyrkkää, mutta kehitys on selkeästi samansuuntaista myös koko maata tarkastellen.

Sinkkuja on paljon, lapset hankitaan aiempaa myöhemmin ja yksin asuvien vanhusten määrä kasvaa. Yhä pienemmät perheet eivät itsestään selvästi haluakaan aiempaa suurempia asuntoja. Eivät varsinkaan, jos kiinteistö- ja energiaverot nousevat ja asumiskulut jatkavat muiltakin osin kasvuaan. Tarpeet kohtuullisesti tyydyttävä määrä neliöitä riittää.

Tulemme sen kysymyksen ääreen, kuinka monta ympärivuotisesti trooppiseen lämpötilaan lämmitettyä neliötä ihminen todellisuudessa täällä napapiirin tuntumassa elämiseensä tarvitsee. Ja minkä kokoinen asunto sopii yhteen tavoiteltavan hiilijalanjäljen kanssa.

Ehkä tulevaisuudessa uuden kerrostalon asuntojen keskikoon ei pidäkään olla vähintään esimerkiksi 75 neliötä, vaan keskikoko saa olla korkeintaan 75 neliötä. Takinkääntö keskineliösääntöjen kanssa voi olla edessä.

Sosiaalinen kanssakäyminen myös muuttuu, ja yhä useampi tapaa ystäviään kodin sijasta kahviloissa, ravintoloissa tai harrastuksissa. Facebook ja muu virtuaalisosiaalisuus ei juuri tilaa vaadi. Ja kun yhteydenpito sosiaalisessa mediassa käy sujuvasti, tuntuisi yökyläily tuttavien luona olevan yhä harvemman tapa. Vierasmakuuhuoneet ovat ainakin oman kokemukseni mukaan usein lähinnä ylimääräisen tavaran romuvarastoja.

Erityisesti nuoren sukupolven tapa käyttää asuntoja on aivan erilainen kuin heidän vanhempiensa. Arki yksinkertaisesti vain muodostuu eri tavalla kuin aiemmin. Nuoret sinkut käyttävät asuntoaan samaan tapaan kuin heidän vanhempansa käyttävät vaikka hotellihuonettaan Barcelonan matkallaan. Hyvä sijainti on ratkaisevinta. Silloin pienikin tukikohta riittää, koska siellä lähinnä nukutaan ja käydään suihkussa, sitten taas singahdetaan kaupungille, töihin, kahviloihin ja harrastuksiin. Harva on valmis maksamaan ylimitoitetusta hotellihuoneestakaan, jos ei sellaista oikeasti tarvitse.

Rakennusten käyttöikä on pitkä, vähintään 50 vuotta, mieluummin selvästi enemmän. Nyt kun tuotamme uusia asuntoja tilanteessa, jossa kansainvälisiä megatrendejä ovat perhekoon pieneneminen ja energiansäästö, pitäisi pystyä ennakoimaan, mitä paineita asumiseen vaikka 30 vuoden kuluttua kohdistuu. Itse uskon, että kehitys kulkee hyvin suunnitellun, kompaktin ja ylimääräisiä neliöitä karttavan energiatehokkaan asumisen suuntaan.

Asuntomaailman Hummereille en kovin ruusuista tulevaisuutta ennusta.

 
Timo Metsola
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva

Käytämme evästeitä käyttökokemuksen parantamiseen ja tilastoimiseen. Haluan lisätietoja »Hyväksy »