Blogi

Valtio maksaa romutuspalkkion vanhan auton romutuksesta. Muuttotappioalueiden asuntoihin kannattaisi ehkä soveltaa samaa logiikkaa, ja tämä voisi olla yksi ratkaisu presidentti Niinistön torstaina Ylen vaalitentissä torstaina esiin ottamaan pulmaan.

Työn perässä muuttaminen on vaikeaa, jos nykyiselle muuttotappioalueella sijaitsevalle omistusasunnolle ei löydy ostajaa. Ja tilannetta pahentaa se, että kysyntään nähden aivan liian moni yrittää tuloksetta myydä asuntoaan samalta alueelta. Sellaisessa tilanteessa kyseiseltä paikkakunnalta asuntoa tarvitsevakaan ei ymmärrettävistä syistä uskalla asunnon ostopäätöstä tehdä. Näin niitäkään asuntokauppoja ei synny, joille sekä myyjällä että ostajalla olisi aito tarve.

Jos hyväksyisimme se, että toivottomimmat tapaukset asuntomarkkinoilta purettaisiin ja valtio osallistuisi vaikeaan päätökseen maksamalla romutuspalkkion, se tervehdyttäisi asuntomarkkinoita ratkaisevasti koko valtakunnan tasolla. Ylitarjonnan vähentyminen helpottaisi kysynnän ja tarjonnan jonkinlaisen tasapainotilan löytymistä myös muuttotappiopaikkakunnilla, ja silloin asuntokauppoja voisi taas alkaa syntyä. Tämä siis estäisi yhteiskunnallisesti monin tavoin ongelmallisen muuttotappiopaikkakuntien asuntomarkkinoiden täydellisen halvaantumisen.

Mikä sitten tarpeettomaksi jääneen ja ongelmaksi muodostuneen asuntokannan romutuspalkkioiden taso olisi ja miten se asuntokohtaisesti määräytyisi? Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA voisi olla sopivan neutraali taho sitä pohtimaan.

Täytyy pitää kirkkaana mielessä, että muuttotappiopaikkakuntien asuntokaupan halvaannuttava ylitarjonta on ongelma, joka ei odottamalla poistu. Jos mitään ei tehdä, ongelma vain pahenee pahenemistaan. 

On yhteiskuntafilosofinen kysymys, pitääkö laskevien asuntohintojen muuttopaikkakunnilla asuntoja omistavia tukea. Jos haluaa, sen voi minusta perustellusti nähdä osana yhteiskuntarakenteita tervehdyttävän rakennemuutoksen tukemista. Muun muassa siksi, että työn perässä muuttamisen esteiden poistaminen on jokaisen suomalaisen yhteinen etu. Henkilökohtaisesti näen lisäksi tällaisen solidaarisuuden tärkeänä yhteiskunnallisena liimana, joka on arvovalintana oikea.

Mutta jos taantuvilla alueilla asuntojen laskusta kärsiviä lähdetään tukemaan, se on nähdäkseni tehtävä tällaisessa muodossa, mitä tässä esitän. Silloin sekä tuetaan työn perässä muuttavia että annetaan samalla ylitarjonnan vähenemisen kautta eväät paremmin toimiville asuntomarkkinoille muuttotappiopaikkakunnalle edelleen asumaan jääville.

Pelkästään muuttotappioalueelta lähteviä ei saa tukea niin, että paikallinen asuntojen ylitarjontaongelma jää ratkaisematta. Muuten tullaan samalla antaneeksi kuolemantuomio hiipuvien paikkakuntien asuntomarkkinoille. Ja välillisesti myös näiden paikkakuntien palveluille ja tulevaisuudelle ylipäätään. Toivon että ne, jotka presidentin arvojohtajana tekemästä aloitteesta päätöksiä mahdollisesti valmistelevat ja tekevät, tämän huomioivat.

Timo Metsola
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva